sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

5.3-versio

Mystiset luvut otsikossa viittaavat Lissun päivitettyyn versioon.
Lissu on tämän kuun aikana täyttänyt 5 vuotta.
Lissu on myös ylittänyt viiden kilon maagisen rajan
(tarkka paino siis 5,3 kg)...
... ja eläinlääkärin mielestä valitettavasti ylittänyt.
Aikaisempaan 4.7-versioon (Lissun paino edellisen kerran mitattuna) nähden
Lissussa on siis enemmän massaa,
enemmän karvaa,
enemmän ulottuvuutta viedä ihmisiltään tilaa sängyssä.
Siis enemmän kaikkea.
Enemmän myös sulaa hurmaavuutta.
Kuva otettu tänään.
Lissu omalla tähystyspaikalla omassa puussa.
Lumet ovat saaneet täälläkin vihdoin kovaa kyytiä.
Lissun ulkoilut vapaana on tältä osin ulkoiltu.
Asiaan palataan seuraavien lumien ilmaannuttua.
Häkkiä on jo testattu.
Valjaita ei vielä.

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Kuvauspäivä

Tänään tuntui keväältä.
Lissun ihmiset kiertelivät läheiset lintutornit
kamera ja jalusta mukanaaan
joutsenkuvien toivossa.
Lissu sai osansa keväästä
ja ulkoilla valvotuissa olosuhteissa.
Kevätilmasta kyllänsä saaneena
se käpertyi pussiinsa nukkumaan.
Eipä sen tietäisi olevan elossakaan,
ellei pussista kuuluisi naisellinen kuorsaus.

(tätä postausta on muutettu, sillä tästedes Alicia eli Lissu
kertoo vain Lissun kuulumisia.
Ihmisten valokuvaharrastus ja kuvat löytyvät täältä.)

torstai 19. huhtikuuta 2012

Rauhallisempaa

Sitten on niitä päiviä Lissun elämässä,
että parhautta on petaamaton sänky.
No, laiskottelupäivinä on tietenkin aivan pakko
pistäytyä myös ulkona kurkkaamassa pääsisikö jo kunnolla karkuun.
Ei pääse vielä.
Lunta on edelleen liian paljon
ja sekin on märkää ja likaista.

maanantai 16. huhtikuuta 2012

Eteisen matot kasassa

...ja hissi jäänyt vitoseen
ja
muumit karanneet laaksosta
ja
inkkarit pudonneet kanootista
ja
nallekarkit jääneet tasan jakamatta.

Peijoonius on jälleen saanut yliotteen Lissusta.
Eteisen matot on kasassa nyt olohuoneessa.
Tätä se on aamupäivät Lissun kanssa.
Varsinkin jos ihmisellä on vuorossa astianpesukoneen tyhjennys.
Se astiain kalke ja aterimien kilke saa Lissuun aivan hulluksi.
Ja jälki on sen mukaista.
 Pahvilaatikko on säilytetty Lissun leikkejä varten.
Ei täällä ihmisten kodissa yleensä
tyhjät pahvilaatikot hallitse sisustuksen yleisilmettä.

Kohta on taas aika ihmisen ottaa imuri kauniiseen käteen
ja imaista kaikkialle ehtineet kissankarvatupot.

Ja vielä kiitos uusille lukijoille,
jotka olette löytäneet Lissun blogin.
Tervetuloa mukaan!

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Lissun häntä

Toissa postauksessa oli kommenttiboksissa kannanottoja
kissan häntäisyys vs. hännättömyys.
Ihminenkin vastustaa ajatusta minkään ruumiinosien typistämisestä
vain ulkonäköseikkoihin vedoten.
Kuriilienbobtaililla taitaa häntä vaan alunperin olla aivan tuollainen kippuramallinen ja lyhyt.
Lissun häntä sen sijaan on pitkä, tuuhea ja jatkuvassa liikkeessä.
Vai onko se pitkä?
Aikoinaan Lissun kilpaillessa universumin kauneimman tittelistä
eräs näyttelytuomari oli sitä mieltä,
että se on vain keskipitkä.
No, liikkeessä se ainakin on jatkuvasti.
Vieraat aina kiinnittävät huomiota Lissun heiluvaan häntään
ja päättelevät kissan olevan vihainen.
Sitähän Lissu ei ole!

Toisaalta kissa voi rauhassa makoilla ja istuskella
koska alati liikuva häntä aistii ja "huomaa" takaa yllättävät asiat.
Kivoimmillaan Lissun häntä on suurena kysymysmerkkinä,
joka asento onkin merkki aktiivisesta ja hyväntuulisesta kissasta.
Sellaisen kysymysmerkkihännän kanssa
Lissu tassuttelee tervehtimään kotiin saapuvia ihmisiään.
Kissaoppaissa on paljon mielenkiintoista tietoa
kissojen hännänliikkeiden merkityksistä.
Netissä taas asiasta ei löytynyt suomen kielellä mitään mainittavaa.

Seuraavana kolme videonpätkää todisteeksi siitä,
että Lissun häntä on ikiliikkuja.
Ne ovat kestoltaan vain a' 20 sek., joten ne jaksaa kyllä katsoa :)
video

video

video

tiistai 10. huhtikuuta 2012

Kiitos!

Tällä kuvalla ihminen kiittää sukulaisiaan jokaisessa osoitteessa.
Kiitos jälleen kaikista herkkuruoista
ja
iloisesta seurasta
ja
Lissun tempausten jaksamisesta :)
Tädin Pieni Ihme puristaa miesihmisen sormea.

tiistai 3. huhtikuuta 2012

Uusi tuttavuus

Niceihminen ei ole pelkästään ragdoll-fani.
Ihminen on suuri kissafani.
Ei lopultakaan ole väliä onko kissa maatiainen tai rotukissa ja mikä rotu,
kunhan on kissa.
Kissat vaan ovat niin sulavaliikkeisiä ja esteettisiä katsella.
Saatuaan kosketuksen rotukissojen ihmeelliseen maailmaan
ihminen on voinut laajentaa maailmankuvaansa
ja onkin bloggauksensa alkuaikoina kirjoittanut postauksen eräistä lempiroduistaan.
(klik klik)
Lempirodut ovat kovin itämaispainotteisia.
Itämaisissa roduissa kissa on siroimmillaan ja esteettisimmillään.
Tämä on ihmisen mielipide eikä se vähennä lainakaan Lissun arvoa.

Ja sitten varsinaiseen asiaan:
miesihminen sai mahdollisuuden kuvata studiossa harvinaista elikkoa.
Kyseessä on kuriilienbobtail.
Never heard!
Tässä triviaa rodusta ja kauniiksi lopuksi niitä studiokuvia:

Töpöhäntäiset bobtailit ovat peräisin Kuriilien saarilta,
jotka sijaitsevat Venäjän ja Japanin välissä.
Alkuperäiset Kuriilien saarten kissat ovat luonnollinen rotu.
Kuriilienbobtail on keskikokoinen tai suuri, lihaksikas kissa,
jolla on voimakas rakenne, vahvat jalat ja pyöristyneet tassut.
Niiden ulkomuodosta on sanottu, että se muistuttaa sadun eläinhahmoa,
jolla on kissan etupää ja jänön takapää.
Luonteeltaan kuriilienbobtailit ovat rauhallisia ja ystävällisiä.
(tieto noukittu täältä)
Kuriilien bobtail on luonnon muovaama rotu.
Tämä tiivis kissapaketti on täynnä yllätyksiä,
joista yksi on se, että moni kuriilienbobtail rakastaa vettä.
Kuriilienbobtaileja löytyy maailmalta kaikissa mahdollisissa väreissä
ja Venäjällä nykyisin myös naamioväreissä.
(tieto noukittu täältä)

Harmi, että miesihmiseltä jäi kaikessa kuvaustohinassa kysymättä kisulin nimi ja muut tärkeät seikat.
Omistaja antoi kuitenkin luvan julkaista nämä kuvat Lissun blogissa.
Kiitos siitä.

sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Rönsylilja

Kauniin Minni-tytön blogissa kerrottiin taannoin Minni-kissan ihastuksesta rönsyliljaan.
Ihminen siitä paikasta lukemaan aiheesta enemmän.
Ja toden totta -
monessa kissakodissa on rönsylilja kissojen iloksi ja herkuksi.
Se kun tuottaa ehtymättömästi vihreää kissan natusteltavaksi.
Ihminen tilasi heti paikallisesta kukkakaupasta rönsyliljan
ja se on ollut melkoinen suksee.

Viikolla oli tuvan täydeltä ihania naisia kylässä
ja  eräs heistä kohteliaasti lausui,
että "tuosta tulee kasvaessaan komea kasvi".

Noinkohan ehtii tulla :)