torstai 22. joulukuuta 2011

Lissun uusi status

Tänä päivänä Lissun naisihmisestä on tullut täti,
miesihmisestä tädin mies
ja Lissusta tädin kissa!

Lissu ihmisineen on viettänyt viime päivät pohjoishämäläisessä suurkaupungissa
vieraillen sukulaisissa
ja odottaen uuden pienen ihmisen ilmaantumista päivänvaloon.

Oheiseen kuvasarjaan on ikuistettu
kahden toisiaan stressaavan kissan kärsivät ilmeet.
"Pidä ystävä lähellä ja vihollinen vielä lähempänä"
on näiden kissojen motto.
Samassa huoneessa on oltava ja kyttäysasemissa,
mutta kaveruutta ei synny sitten millään.

Gissen lelut on paljon kiinnostavammat kuin omat.



Gisse

torstai 1. joulukuuta 2011

Satavarma

Sitä ihminen on!
Nimittäin ihminen uskaltaa väittää omistavansa maailman ja
kaikkeuden ja koko atmosfäärin villeimmän ja energisimmän ragdollin.
Jos jollakulla on halua vastata tähän haasteeseen,
niin sitten täytyy järjestää jokin virallinen Guinness-ennätyskatsaus
virallisine valvojineen kaikkineen ja todistajineen.

Tänään Lissu on juossut ympäri kotiaan.
Olohuoneen sohvalta makkarin tietokonetuolille ja takaisin sillä seurauksella,
että tuoli paiskautui päin patteria aiheuttaen äänen,
joka kuului taatusti rivitalon toisessakin päässä.
Jälken jää mahtavia karvatuppoja ja
paljon myttyyn menneitä mattoja ja muuta epäjärjestystä.
Ihminenhän niitä jälkiä sitten taas korjaa.

Olisiko mistään ostettavissa/tilattavissa kissojen passivointileluja?
Hyvät kissojen leluja valmistavat tahot:
ottakaa tuotekehittelyn alle toimiva kissojen passivointilelu!
Pliis!
Tätä kuvaa on aiemminkin käytetty tässä blogissa. Suonette anteeksi!

Nyt tuli ihmisen mieleen yksi passivointilelu,
jos sitä nyt leluksi voi kutsua.
Imuri.
Sen ihminen nyt ottaa esiin
ja alkaa saattamaan kotiaan ihmisasunnoksi kelpaavaan kuosiin.

tiistai 22. marraskuuta 2011

Rajattomalla itseluottamuksella

...sillä Lissu on liikkeellä
ja attitudella.
Ei voi kuin ihminen ihastella tuota vahvaa luonnetta.
Mitään ei pelätä,
mitään ei kunnioiteta
 - ei edes ruokkivaa kättä.
Ei ihminen ihaile kovia arvoja.
Sellaista ei pidä tästä käsittää.
Joskus olisi vain kiva olla ihmiselläkin tuollainen "voimansa tunnossa" -fiilis
ja "läpi harmaan kiven" -asenne.

Pehmeitä arvoja huokuu kuvasarja lauantailta.
Lissu kylpi marraskuun auringossa.

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Hyi kun on hyvää!

Joitakin aikoja sitten miesihminen toi reissuiltaan Lissulle tuomisina ihmekalan,
joka on täytetty kissanmintulla.
Naisihminen taas skeptisenä ajattelemaan, että näitä lelujahan täällä riittää,
mutta kuka niillä sitten leikkii.
Lissu ei ole ennen piitannut kissanminttuleluista.
Tämä orgaanisesti kasvatetulla kissanmintulla täytetty kala muutti kaiken.

Videolla kala on Lissun leikeissä ekaa kertaa.
Lelu on niin jännittävä ja kamalan hajuinen,
että kissan on pestävä itsensä joka kosketuskerran jälkeen.
video


Lähikuvista kenties näkyy, että lelu on saanut kyytiä
ja naisihminen on sen jo ommellut kasaan pariin kertaan.

torstai 3. marraskuuta 2011

Kenen idea?

Niin. Kenen idea on siirrellä kelloja ees ja taas?
Sillä hemmolla ei ainakaan ole kissaa!
Ihminen on ollut aika ärtynyt viime illat,
koska Lissu karjuu ihmistä nukkumaanmenokaverikseen aivan liian aikaisin.
Ihminen Lissua uhkailee,
jotta vaihtaa kissansa sankolliseen karpaloita.
Ja jos ei joku raaski karpaloistansa luopua,
niin käyhän se vaihto ihan vaikka tyhjään sankoon!

Lissu on kuullut niin paljon toteutumattomia uhkailuja ihmisensä taholta,
ettei se korviansa lotkauta.
Juuri sillä hetkellä,
kun ihmiset asettuvat tv:n ääreen nauttimaan tallentamaansa Reinikaista,
alkaa Lissu roikkua verhoissa ja tehdä muutenkin kaikkensa
saadaksee ihmistensä jakamattoman huomion.
Ja kuten arvasitte,
naisihminen luovuttaa taas kerran
ja lähtee kissansa kanssa nukkumaan.
Huoh!

lauantai 29. lokakuuta 2011

8 asiaa


Ihminenhän on  luvannut palata taannoiseen tunnustukseen
ja sen 8 satunnaiseen asiaan.

Liittyköön ne asiat Lissuun:

1.
Lissu ei pidä siitä, että naisihminen on pois kotoa virkistysmatkoillaan.
Ei se varsinaisesti osoita mieltään, mutta on ihmisen palattua hyvin kiukkuinen ja kärsimätön.
2.
Lissun turkissa on takkuja.
Taas!
3.
Naisihminen syöttää Lissulle dieettiruokaa.
Miesihminen tuo kauppareissuiltaan sille herkkuja!
Kummalta kannattaa siis kerjätä ruokaa???
4.
Lissu kuorsaa.
Nukkuu sängyn  alla ja kuorsaa.
Aika ihqua!
5.
Lissu muodostaa esteen kulkuväylälle
maata retkottaen pahimmoilleen juuri siinä, mistä ihmisten pitäisi kulkea.
6.
Lissu haluaa aina ulos.
Syömään ruohoa.
7.
Lissusta on vuosi vuodelta tullut sosiaalisempi.
Se on vieraiden ihmisten joukossa oma rento itsensä
asettuen selälleen pitkin lattioita myös vieraiden aikana.
8.
Lissu on ihmistensä Se Kissa.
Lissu-Possu.

lauantai 22. lokakuuta 2011

Pääkaupunkiseutu On My Mind

Ihminen on niin Vantaalla ja Helsingissä!
Aivan spontaani päähänpisto.
Ystävä tarvitsi kaveria viikonloppumatkalle ja ihminen lupautui.
Kivaa on ollut.
On käyty Cafe Ursulassa - ihminen suosittelee,
on koluttu esplanadit
ja kuvattu näyteikkunat.
Ihminen yöpyy kodissa,
missä asustaa mäyräkoira ja Airedale.
 Sinne kotiin Lissu saa terveiset Nakilta ja Lumikilta - noilta
energisiltä ja hauskoilta koiruuksilta.
Huomenna vuorossa kotiin ajaminen.
Joten suurkiitos oivalliselle autokuskillemme U:lle,
kiitos osaavalle oppaallemme V:lle ja myös P:lle.
Kiitos H:lle mukaan pyytämisestä.
Kiitos kotiin miesihmiselle ja Lissulle
mamman virkistysmatkan tukemisesta.

Ohessa viikonlopun kuvasaalista:

kauniita yksityiskohtia ihanasta kodista


lisää kaunista kotia

Cafe Ursulan vuohenjuustoleipä


Iittalan myymälä. Oihhh!

lapsuus tulee mieleen näistä parvekkeista. retroparvekkeet!



näistä merkeistä tulee mieleen täydellinen nahkalaukku


tiistai 11. lokakuuta 2011

Lavastettua

Lissun ihmiset asuvat kaukana kaikista ikeoista ja bauhauseista ja biltemoista,
kodinterroista ja kodinykkösistä
ja ovat siksi ulkona niiden houkuttelevasta tarjonnasta.
Blogit ovatkin oiva keino päivittäää tietonsa kaikista mielenkiintoisista kaupallisista houkuttimista.
Näin kävi myös ihmisen lukiessa Naukulan touhuja.
Siellä taannoin vilahteli kuvassa Ikean banaanikuituinen palli.
Naukulassa se toimii nerokkaasti kissojen mani- ja pedikyyrina.
Ihminen näki sen tylsästi vain sisustuselementtinä ja varaistumapaikkana.
Mutta Lissulassa on juuri niitä värejä.
Ihminen tiesi senkin, ettei Lissu raapisi siihen kynsiään.
Niinpä sellaista metsästämään heti,
kun seuraavan kerran olisi mahdollisuus päästä Ikean läheisyyteen.
Nyt se on hankittu ja Lissu pakotettu lavastettu sen päälle poseeraamaan.




torstai 6. lokakuuta 2011

Ihmisen ikävä Lissun luo



Se lämmittää nyt mieltä, kun ihminen ja kissa on väliaikaisesti erotettu toisistaan.
Ihminen on matkustanut suk(k)uloimaan Pirkanmaalle
ja jättänyt miesihmisen käymään töissä ja paimentamaan Lissua.
Onneksi on tietokoneita ja verkkoyhteyksiä,
jotta ihminen voi käydä blogissansa edes katsomassa kissansa kuvia.
Miesihminen kertoo, että Lissu on vähän apaattinen, koska Se Leikittäjä on poissa kotoa.
Lissu on hellyydenkipeä ja viettää aikansa makoilemalla näppistasolla,
kun miesihminen on tietokoneella.
No, huomenna parivaljakon pitäisi saapua hakemaan naisihminen kotiin.

Ihminen palaa kahdeksaan satunnaiseen asiaan sitten kotona,
kun saa rauhassa keskittyä blogiinsa.
Nyt ihminen keskittyy sukulaisiinsa
ja ottaa kaiken hyödyn ja ilon irti suurkaupungista ja sen kaupoista ja kahviloista.
Ja kahviloista ihminen onkin osansa ottanut:
tähän mennessä on tullut nautittua jos jonkinlaista lattea ja tryffelikakkua, marjapiirakkaa ja toastia :)

lauantai 1. lokakuuta 2011

Vuosihuoltoa ja laadunvalvontaa

Ihmiset ovat viime aikoina kauhulla seuranneet Lissun melskaamista kiipeilypuussa.
Puun latva on vinossa ja ylimmäinen eli suosituin riehumisalusta on kallellaan.
Olisi vain ajan kysymys, että rakennelma pettäisi jostain kohdin.
Tämä kyseinen puumalli on varmasti tarkoitettu pienemmille ja kevyemmille kissoille.
Tai sitten ei.
Lissulassa se on kuitenkin ammattimaisessa käytössä,
vaikka puu on ehkä tarkoitettu vain harrastelijoille.
Puu hankittiin tammikuussa ja nyt se piti kaataa ja ryhtyä kiristyshommiin.
Lissu tapansa mukaan oli osallistuvana osapuolena.
Aikansa häärittyään lattialla makaavassa puussa,
se ryhtyi laadunvalvojaksi ja makoili seuraten ihmisten puuhia.

maanantai 26. syyskuuta 2011

Kääretorttuilua

Naisihmisellä on sellainen onnellinen tila elämässään, että työt eivät nyt häiritse vapaa-ajantoimintoja.
(Tiedoksi vaan sinne työystäville sorvin ääreen, että heti tulen kyllä kuin ohjus, jos kutsutaan)
Naisihminen ei ole aamuihmisiä.
Se haluaisi juoda kahvinsa omaan tahtiinsa ja katsoa Huomenta Suomea kaikessa rauhassa.
Miesihminen on töissään jo siihen aikaan ja aamun kotona pitäis olla rauhallinen ja harmooninen.



Mutta tää kissa!
Ei puhettakaan mistään aamurauhasta tänäänkään.
Eteisessä istuu Lissu ja naukuu naukumistaan.
Se on asettunut asemiinsa ja ihmisen on määrä alkaa leikittämään.
Lissu määrää, että tänään on rypistetyn paperinpalan heittelemistä.
Kuminauhaleikki ei ottanut tulta alleen.
Niinpä ihminen sitten heittelee ja kissa juoksee ja koheltaa perässä.
Paperinpala pitää piilottaa räsymaton uumeniin ja kääriä kissa sinne sisään kääretortun tapaan.
Kaikesta tästä seuraa paljon irtonaista kissankarvaa räsymaton molemmin puolin
ja muutenkin sekaluutta huusholliin.
No, onpa ainakin ihmisellä millä luppoaikansa täyttää
- imuroiminen kuuluu jokapäiväiseen rutiiniin.


Ja nyt se karvakasa nukkuu
mitä hellyttävimmin ihmisen vieressä
väsyneenä kaikesta aktiviteetista!

maanantai 19. syyskuuta 2011

Hämmennystä aiheuttavaa

Naisihminen oli pois kotoa viikonlopun
ja sekös Lissua hämmensi.
Kissa oli kuulemma odottavalla kannalla
ja nukkunut tavallista enemmän.
Vähän olivat leikkineet miesihmisen kanssa.
Mutta kun se leikittäminen on mamman tehtävä.
Naisihminen oli mökillä.
Poimimassa puolukoita ja suppilovahveroita.
Lissu ei päässyt mukaan,
sillä sen elämä on ollut viime aikoina aivan liiankin matkustelevaista.

Siitä hetkestä, kun naisihminen saapui kotiin,
Lissu aloitti riehumisen.
Leikittiin varmasti koko viikonlopun edestä.

Ohessa videokuvaa tältä aamulta.
Jokapäiväinen leikki; takapuoli edellä kiipeilypuussa.
Ja uskokaa tai älkää, Lissu on kaksi kertaa käyttänyt tuohon rajuun leikkiinsä ihmisen jalkaa!
Jos epäilette että sattuuko se, niin kyllä.
Etutassuilla säärestä kiinni ja takajaloilla potkimista. Auts! 
Voihan sitä kissa erehtyä, jos omistajalla sattuu olemaan sääret kuin kiipeilypuun tolpat
- ei niin pitkät, mutta yhtä karvaiset ja jämäkät!

video

maanantai 5. syyskuuta 2011

11 päivää mökillä - osa 2

Mökillä on aina eräs huoli
 - kissan turvallisuus.
Ihmisten mökin lähettyvillä kaartelee jokin petolintupariskunta.
Näihin päiviin asti laji on ollut epäselvä.
Nyt ihmiset saivat paikallisen mökkinaapurin opastuksella nähdä ko. lintujen pesäpaikan.
Kyseessä on mitä suurimmalla todennäköisyydellä hiirihaukan pesä.
Toivottavasti ei kanahaukan,
sillä se nappaa jäniksen kokoisia saaliita kynsiinsä
ja ihmisen painajaismaisissa kuvitelmissa jänis ja kissa ovat samaa kokoluokkaa.

Toinen huoli on ilvekset,
joita tuolla(kin) seudulla runsaasti on havaittu olevan.
Ihminen luotta siihen,
että kissaeläimenä ilves on yöeläin.
Koska Lissu ei pääse yöllä ulos (eikä ilman valvontaa päivälläkään),
ilveksen matkaan joutuminen ei tunnu niin todennäköiseltä.
Mitä lauhkein ja kiltein Gisse

 Lissu itse on tietämätön näistä ihmisen huolista.
Se makailee rauhassa milloin missäkin;
Joskus enemmän ja joskus vielä enemmän tiellä ja jaloissa.

keskiviikko 31. elokuuta 2011

11 päivää mökillä - osa 1

Voiko onnellisempaa kissaa paljoa olla?
No, Gisse varmaankin on,
sillä se vietti mökillä 2 kuukautta putkeen!

Lissun ihmisellä ja Gissen ihmisellä oli mökillä paljon puuhaa.
Kesä 2011 oli ja on edelleen varsinainen marjavuosi.
Metsässä on vieläkin niin paljon keräyskuntoista mustikkaa,
että ihmistä vallan itkettää.

Puolukkaa kypsyy tonneittain ja tonneittain.

Vaihtelun vuoksi etsittiin välillä sieniä.
Se saalis jäi laihanlaiseksi,
sillä ei-niin-aamu-uniset kyläläiset
olivat poimineet sienet otsalampun valossa jo yön pimeinä tunteina.
No, se ei haittaa ihmistä ollenkaan.

Välillä ihmiset rentoutuivat ja heittäytyivät lapsellisiksi
 - kuten kuvasta näkyy.

Lissu ja Gisse eivät nykyisin toisistaan paljoa piittaa.
Joskus Lissu hermostuu Gisseen sisällä ja paukuttaa sitä tassulla.
Ulkona ne juoksevat toistensa perässä ja kisailevat toisinaan.
Molemmilla on tahoillaan kyttäyskeikka menossa.
Parhaat sisiliskopaikat ensin vallannut ei hevillä asemistaan luovuta.


Lissun ripuli oli vain päivän pituinen riesa ja säikähdyksen aihe.
Siitä toivuttuaan oli kaikki taas ennallaan
ja kissa täynnä kepposia voimaa ja energiaa.

Kissat nauttivat ulkoilmaelämästä omalla tavallaan
ja ihmiset omallaan.
Kissa tuskin huokaa luonnon kauneutta,
sen sijaan ihminen voi ihastella sitä loputtomiin.

tiistai 30. elokuuta 2011

Aika kiittää!

Tänään oli sitten aika purkaa Lissu-valokuvanäyttely :(
Kuukausi hurahti liian niin nopeasti.

Valokuvat olivat näytillä sillä aikaa,
kun naisihminen ja Lissu viettivät kokonaista 11 päivää mökillä.
Se on Lissun ennätys, mutta taitaa olla naisihmisenkin.
Miesihminen oli jätetty kaupunkiin,
koska hänellä oli velvollisuuksia,
jotka estivät mökillä lomailun :)

Lissun mökkiseikkailuista lisää vaikka seuraavassa postauksessa.

Suuri KIITOS siis kaikille teille,
jotka kävitte näyttelyä katsomassa
ja jätitte vieraskirjaan nimenne ja/tai kommenttejanne.
Ihminen arvostaa niitä kovasti.
Ne ovat ehdoton piristysruiske!

Tässä muutama poiminta kommenteista:

"Tämän jälkeen minusta tuli kissaihminen"
"Mahtavia, tunnelmallisia otoksia. Heräsi kiinnostus kyseistä kissarotua kohtaan"
"Ihana kissa. Määki haluun!"
"Lissu pelastaa päivän"
"Oli pakko tulla uusiksi. Ihqui, vaikka oon koiraihmisiä"


tiistai 23. elokuuta 2011

Suo siellä, vetelä täällä

Ja vetelä todellakin on täällä.
Lissu on ollut ripulissa tämän päivää!
Lissu on ollut aina hyvin tervevatsainen kissa.
Nyt sitten iski ripuli ja vielä, kun Lissu ja naisihminen ovat mökillä.
Eläinlääkäriin, sellaiseen, jossa saisi verikokeet ja muut tarpeelliset tutkimukset,
on matkaa kymmeniä kilometrejä.
Eläinlääkäriin on oltu yhteydessä puhelimitse ja saatu ohjeet kuinka toimia.
Nyt seurataan tilannetta ja yritetään syöttää Lissulle savipitoista lääkettä ja muuta probioottia.

Sen siitä saa, kun syö liikaa sisiliskoja!
No, ei ihmisellä ole todisteita, että varsin liskoja olisi syöty,
mutta jahdattu on ja vainottu ja häiritty.
Onneksi sisilisko on nopea ja ovela tyyppi,
joka harhauttaa yhden kissan mennen tullen.




keskiviikko 17. elokuuta 2011

Kissanpäivät (jälleen kerran)

Lissu oli taas reissussa ihmisineen kaikkineen karvoineen päivineen.
Nyt ei oltu Gisselässä - Gisse on mökillä sammakkojahdissa.
Yövyttiin toisilla ihmisten sukulaisilla.
Siellä Lissulla oli varsinaiset kissanpäivät.
Tavallisessa elämässään Lissulla on kahden hengen henkilökunta.
Nyt henkilökohtaisen palvelusväen määrä oli kasvanut viiteen.

Oli Lissulla rankkaakin;
siinä missä kotona pienissä ympyröissä se paimentaa (lue käskyttää) kahta ihmistä
ja pitää ne näköpiirissä,
nyt piti hallinnoida isoa huushollia ja tietää tarkalleen kuinka viisi ihmistä oli sijoittunut huoneustoon.
Siinä meinasi kauneusunet jäädä vähälle.
Parvekkeella oli paras paikka paksun tyynyn päällä ottaa unosia.



Lissu pärjäsi hyvin ja oli oikein kiltti kissa.
Ja on kuulemma tervetullut uudelleenkin.
Sellaista palautetta ihmiset saivat :)

keskiviikko 10. elokuuta 2011

Vedenpaisumus kylppärissä!

Sen sai aikaan Lissun pesemisoperaatio.
Ihmiset ottivat härkää sarvista ja Lissua tassuista
ja päättivät suorittaa pitkäaikaisen haaveensa pestä kissa.
Miksi homma on jäänyt tekemättä luvattoman pitkäksi aikaa?
Kissan peseminen ei ole lastenleikkiä!
Vaikka ihmisistä tuntui, että ajoittain kissa nautti lämpimästä vedestä
ja yritti kerran jopa lipoa sitä suuhunsa

Jos teillä kissanomistajat on vinkkejä kissan pesemiseen,
niin täällä oltaisiin kiitollisia vinkeistä!
Lissun ihmiset panevat kissansa lavuaariin ja varmistavat veden lämpimyyden.
Miesihminen varustautuu kuin turnajaisiin ja on kissanpitelijän roolissa.
Naisihminen yrittää käsisuihkulla kastella kissaa ja levittää samppoota ja huuhdella.
Tuloksena on vedenpaisumus, pyristelevä, likomärkä ja surkeasti huutava kissa.

Nyt Lissu makailee näpistasolla lämpimän pöytälampun loisteessa ihmisensä päivittäessä blogia.
Turkki on vielä märkä huolimatta lukuisiin pyyhkeisiin kuivaamisesta, föönaamisesta
ja harjaamisesta - unohtamatta Lissun itsensä turkkinsa ahkeraa nuolemista.



...turnajaisvarustusta...



kuin uitettu kissa

sunnuntai 7. elokuuta 2011

Vähänkö imartelevaa :)


Lissun blogi on saanut ensimmäisen tunnustuksensa ja se otetaan riemulla vastaan!
Kuinka hyvin tuo vaaleanpunainen leivostunnustus sopiikaan blogin värimaailmaan.
Kiitos kovasti Naukulaan.

Sitten niihin kolmeen kysymykseen, joihin pitää vastata tunnustuksen saatuaan;

LEMPIVÄRI:

Lissun ihmiset päättävät kissansa puolesta,
että Lissu saa luvan tykätä maanläheisistä väreistä, kuten turkkinsa on 
ja silmiensä sinisestä ja vaaleanpunaisesta, tyttö kun on.


LEMPIRUOKA:

Kaikki raksut, mutta ennen kaikkea hampimurot,
eli suurikokoiset Royal Caninin Oral Sensitivet.

 (kuva napattu Royal Caninin sivuilta)


MINNE HALUAISIN MATKUSTAA:

Lissu vastaa; en todellakaan yhtään minnekään.
Toiveenani olisi, että elämässäni toteutuisi edes yksi puolivuotiskausi,
ettei tarvitsisi matkustaa mihinkään.
Näiden ihmiset kanssa kai turha toivomus!


Lähetetään tämä tunnustus sitten hyvin koiramaiseen ympäristöön;
Huhuu Taimi!
Täällä olisi sinulle "leivos".

Joten tunnustus matkaa blogiin TAIMIN TOUHUT

maanantai 1. elokuuta 2011

Nyt se sitten alkaa...

Lissun ihmiset olivat aamun pystyttämässä valokuvanäyttelyä
ja askartelemassa kartonkien ja teippien kanssa kirjastogalleriassa.
Mistään ihmisensä stressitason noususta tietämättömänä
Lissu vaati leikit ja syönnit ja juonnit tavalliseen tapaansa heti aamusta.

Siinä näyttelyn pystytyksen lomassa
ihminen on antanut haastattelun paikallislehteen
ja sylki lentäen vaahdonnut ihmeellisestä kissastansa.
Ketähän se mahtaa kiinnostaa???

Ihmisestä oli kyllä kivaa näperrellä kuvien ja askarteluvälineiden kanssa ja toteuttaa visioitaan.
Alussa oli vain tyhjä huone ja siitä lähti näyttely hahmottumaan.

Mutta entä kuukauden jälkeen?
Mihin laitetaan muutama kymmentä Lissun kuvaa?
Ihminen vie niitä tupaantuliais-, kihla- ja häälahjoiksi
ja muuten vaan viemisiksi!!!
Hoh-hooo!

Unohtakaa Tuurin kyläkauppa ja kansa kaikkialta Suomesta vaan bussilasteittain kohti kirjastogalleriaa...

Minäkin olen osallistunut näyttelyn kokoamiseen. Testaan onko tästä aaltopahvista mihinkään.