tiistai 26. tammikuuta 2010

Arvoitus ratkeaa

On tullut aika ihmisen paljastaa kuvassa pilkottavan pahvin arvoitus. Se on Elukan pakkauspahvi. Elukka taas on naudantaljamaton erisnimi. Pakkauspahvi on toiminut Lissun leikkikeskuksen ytimenä. Lissu on parkkeerannut itsensä pahvin alle piiloon ja kilpikonnan tavoin liikkunut pahvin kanssa kuljettaen sitä mukanaan. Pahvista riitti iloa siihen asti kunnes se oli aikas atomeina eli alkuaineen pienimpinä kemiallisesti jakautumattomina hiukkasina. Leikkikeskuksen olennaisen osan pahvin kanssa muodosti Stockmannin paperikassi. Sukulainen, jolla on sama isä ja äiti kuin ihmisellä, oli tämän omaishoitajana joitain päiviä ja kirjaimellisesti oikeana kätenä. Hän ystävällisyyttään toi kaupungista tuliaisia ja ne oli pakattu em. paperikassiin. Sukulainen harmitteli, kun ei keksinyt Lissulle mitään tuliaista. Paras tuliainen mitä kuvitella saattaa on pahvilaatikko tai, kuten tässä tapauksessa, paperikassi. Joten korjattakoon tässä se virheellinen käsitys, joka jollakin lukijalla saattaa olla, jotta Lissun kotona roskat jätettäisiin ajelehtimaan lattioille. Ne eivät ole roskia vaan välttämättömiä virikkeitä kissan fyysisen ja henkisen ja tunneperäisen kasvun ja kehityksen kannalta!

lauantai 23. tammikuuta 2010

Perinteitä vaalien

Tänään miesihminen ilmoitti, jotta perhe katsoo nyt perinteisesti yhdessä Kitzbühelin miesten syöksyn. Nice-ihminen ilmoittamaan, jotta ei muista aiemmin perheenä katsotun ko. tapahtumaa. On kuulemma perinne tästä vuodesta lähtien. Lissukin kuului niihin, joiden olisi pitänyt katsella alppilajia hiiskumatta. Vaan miten kävikään? Lissu ei tasan satavarmasti ollut hiljaa, vaan kiihkein leikkiaika oli menossa. Siinä ihminen sitten vasurilla huiskutti huiskaa ja silmillään seurasi miesten edesottamuksia jäisellä radalla. Nainen kykenee tutkimusten mukaan (oikeesti ihminen ei ole nyt ihan varma, jotta onko tätä asiaa tutkittu, mutta vahvasti tähän oletukseen uskoo) keskittymään useampaan asiaan yhtä aikaa ja ihan helposti sujui ihmiseltä tämäkin jobi. Päästäkseen helpolla ihminen kääri Lissun naudantaljaan ja työnsi kääryleen sisään aktivoivia asioita ja leluja.




 Edellisen postauksen pahvin arvoitus jää vielä paljastamatta... Kuvissa näkyvä huiska on kestänyt monet rajut leikit. Se on peräisin Lissun Jyväskylän-kodista.

perjantai 22. tammikuuta 2010

Kunnianhimoinen tavoite

Ihminen toimii nyt sisällöntuottajana. Pitkällä sairauslomalla paukkupakkasten riivatessa ja rannepattona kipsiniekkana elellessä ei ole muuta kuin aikaa. Siis sisältöä tuottamaan possun blogiin. Ja sisältöä se on huonompikin sisältö - no, tämähän on aivan vasemmalla kädellä huitaistu.

Lissun kotiin tilattiin elukka. Se on littana naudantalja maton virkaa toimittamassa. Siinä on kivoja taljamaisia muotoja ja ulokkeita, joita Lissu tykkää muokata mieleisekseen. Lissun lempileikkejä on antaa laittaa itsensä täytteeksi rullatun maton sisään ja ihan kiva naudantaljakääryle siitä aina muodostuukin.

Mikä mahtaa olla kuvassa näkyvä pahvi? Siitä seuraavassa postauksessa. Jännittävää, eikö?

torstai 21. tammikuuta 2010

Diagnoosi

Ai niin. Lissu kävi taannoin eläinlääkärissä ja diagnoosi oli virtsatietulehdus. Koska Lissu tunnetaan jo useammallakin eläinlääkäriasemalla Raivottarena, oli eläinlääkärin huoli se, kuinka ihmiset saisivat kissalleen annettua määrätyn lääkityksen - 10 päivän antibioottikuurin. Siinä mietittiin, jotta annetaanko litkua vai käytetäänkö piikillä (ei lopullisella) eläinlääkärillä vai tablettimuodossako määrätään vai mitä tehdään. Päädyttiin tabletteihin, koska toinen ihmisistä on vielä kaiken hyvän lisäksi kipsiniekka. Apteekissa kävi niin hauskasti, jotta proviisori oli kovin huolissaan siitä, kuinka kissalle saisi annettua määrätyt tabletit - joko Lissun maine on kuuluisa apteekissakin? Hän antoi mukaan ruiskun niin että ihmiset voisivat tarvittaessa liottaa lääkkeen veteen ja työntää ruutalla kurkusta alas. Ja paljon saatiin opastusta kuinka lääkkeen voisi sotkea ruoan joukkoon ja leikkeleen sisään, jne, jne - mitä se sitten auttaa kun kissa syö vain kuivia raksuja...

Pillerit olivat kivan vaaleanpunaisia ja heti osoittautuivat Lissun herkuksi. Pinkki pilleri vain ruokakippoon ja se hotkaistiin ensimmäiseksi. Ihminen ei ole kipsikätisenä nyt harrastanut temppukoulutusta Lissun kanssa, mutta jos olisi, niin lääkkeitä olisi voinut käyttää palkintona - niin tuntuivat maistuvan.

keskiviikko 20. tammikuuta 2010

Sänkykamarijuttuja

Rohkealla otsakkeella lähdetään purkamaan eilistä iltaa. Hyvin harvinaista ja tavallisuudesta poikkeavaa oli, että perheemme miesihminen lähti nukkumaan ensinnä. Yleensä valtasuhteet ovat toiset tässä asiassa ja perheen tytöt - karvaiset ja vähemmän karvaiset - menevät ensin vuoteen perustaksi tarkoitetun huonekalun päälle pitkälleen. Kun miesihminen kerta nukkui eli oli unessa ja uinui, päätti nice-ihminen katsella tv:stä kaikkea tallentamaansa hömppää. Vaan ei katsonut pitkään. Lissu kyhjötti kynnyksellä ja aikansa siinä päivystettyään tuli komentamaan nice-ihmisen sänkykamariin ja mikä siinä sitten taasen auttoi. Lissu tyytyväisenä oikaisi omalle paikalleen ja jälleen oli kaikki niin kuin pitääkin. Siinä jäi sitten Suurin pudottaja ja muut nauhoitukset tuonnemmaksi.

maanantai 18. tammikuuta 2010

Lumipaljouden etuja

Koska ihminen on olosuhteiden pakosta melko paljon neljän seinän sisällä, on Lissulla lukuisia tilaisuuksia dominoida ihmistään. Kyllä ihminenkin keinot keksii: kiitos runsaan lumen, voi ihminen aukaista takaoven ja antaa kissallensa viestin, että se voi muka vapaasti ulkoilla. Vaan kuinka ollakaan, lumi estää Lissun pääsyn omaa takapihaa pitemmälle.  Siinä se istuu ja seuraa aikansa lintuja eikä uskalla lähteä umpihankeen kahlaamaan. Tietenkin tämä kostautuu - ihminen on sen tiedostanut. Lumien sulettua Lissua ei pidätä mikään. Jos se vaan ulos pääsee livahtamaan, se käyttää tilaisuuden hyväkseen, eikä siitä näy edes tuuhean hännän päätä.

Menestyksen avaimet!



Lissun ihminen on uutisia seuratessaan huomannut että kirurgisilla toimenpiteillä ihmiselle voi tehdä jotakin sellaista mitä tällä syntyessään ei ole ollut - vaikka toisen sukupuolen. Ollakseen hyvin menestyvä ihmisen tulisi olla mies, suomenruotsalainen ja vasenkätinen. Lissun ihminen (tämä joka kirjoittaa) ei ole koskaan halunnut olla mies. Suomenruotsalainen hän taas aina on halunnut olla, mutta kuinka ollakaan ihmisen vanhemmat ovat pohjoishämäläisiä ja niinpä ihminenkin syntyi melko kauas rannikosta (nyyh!). Vasenkätisyyttä ihminen ei ole miettinyt, mutta sellainen ihmisestä nyt on tehty. Oikea ranne on operoitu ja kainaloon asti kipsissä on käsi. Kuinka helppoa siirtyä oikeakätisestä vasensellaiseksi. Vielä kun keksisivät millaisella leikkauksella ihmisestä saadaan suomenruotsalainen, niin olisi menestyksen avaimista kaksi hallussa...

Lissuun tämä kaikki liittyy siten, jotta ollessaan pari kuukautta sairauslomalla ihminen voi täysin olla kissansa pompoteltavissa. Lissu ei tunne armoa eikä välitä ihmisensä kipsikädestä - tärkeää on, että toinen käsi pelaa ja että sillä saadaan palloa heitettyä ja huiskaa heilutettua, ruokaa annosteltua ja hanaa avattua siihen tahtiin kun käsky käy. Sitähän se elämä vasenkätisenä merkitsee, että asiat tehdään vasemmalla kädellä...

sunnuntai 10. tammikuuta 2010

Desibelit huipussaan

Oikeesti, mitähän eläimen rauhoittamiseen käytetty kemikaali sisältää, kun se tässä tapauksessa saa aikaan eläimestä niin kovan äänen??? Lissu on viime viikkoina juossut juomassa hanalla ja toisaalta pissalla vessassaan sellaisella vuorotahdilla, että oli ihmisen aika viedä se eläinlääkärille tarkistuskäynnille. Sille tehtiin vuosihuolto muutenkin ja sillä samalla. Kyseinen eläinlääkäri jo tietää, että Lissu on paras rauhoittaa, jos siihen meinaa kajota. Lissu vaan ei tahtonut rauhoittua ja puolen tunnin päästä laitettiin lisää ainetta - johan putos! Sitten otettiin kokeita ja väänneltiin ja käänneltiin ja helppoahan se nyt oli.

Lissu ei meinannut koko iltana tointua ja kerrankin sitä sai pitää sylissään niin paljon kuin halusi. Jos sen laittoi lattialle alkoi se vaeltaa ja raahautua paikasta toiseen - jos sen otti syliin, se pysyi siinä tajuten olevansa turvassa. Aikanaan Lissu virkosi yön aikana ja taas alkoi se meno, että horjuvin jaloin hypättiin ulko-oven karmiin ja huudon kanssa muka pihalle. Kahden tunnin välein ihmiset yöllä nousivat syöttämään ja juottamaan Lissuansa - olihan se ollut koko päivän syömättä ja juomatta.

Nyt Lissu onkin toipumisensa jälkeen vaan kerjännyt ruokaa ja huomiota ja käskyt tulevat terävästi ja selvästi. Ihminen on harkinnut desibelimittarin hankkimista ihan vaan siitä mielenkiinnosta, että saisi todennettua kovaako kiljuva kissa ääntä kurkustaan päästää.

Kuvassa Lissu piilottaa vihollistaan Kong Kickeroo'ta maton alle.

lauantai 2. tammikuuta 2010

Tyhjästä on helppo nyhjäistä...




...sen Lissun blogi on osoittanut ennenkin! Ihmisillä on kovasti halu tuoda julki tänäisiä valokuviaan. Ne ei liity Lissuun mitenkään, mutta todennäköisesti tässäkin jutussa ne saadaan liitettyä Lissuun kovin helposti. Lissun blogin tarkoitus pohjimmiltaan on valottaa Lissun elämää sanoin ja kuvin!

Myös tänään oli kaunis aurinkoinen pakkaspäivä. Se laittaa ihmisen jos toisenkin ulos valokuvaamaan - muutkin kuin Lissun ihmiset. Erään paikallisen järven rannalla olevan kävelytien varrella oli paikallisesti katsoen ruuhkaa ikuistamassa ja kuvaamassa auringon haloilmiötä ja muitakin mielenkiintoisia auringon ilmenemismuotoja. Eilisestä oppineina ihmiset eivät ottaneet kissaansa ulkoilemaan (näin saatiin Lissu mukaan juttuun!). Lissu on nauttinut olostaan sisällä ja Gisselästä tultuaan se on ollut kuin itse Hellyys ja Suloisuus! Heti kun tahti muuttuu ja Lissu palaa entisiin temperamenttisiin tapoihinsa, se viedän Gisselään pariksi viikoksi - ihan vaan tiedoksi sinne Gissen ihmisen suuntaan!

perjantai 1. tammikuuta 2010

Jos Lissu saisi toivoa


Niin, jos Lissu-paran toiveet otettaisiin huomioon olisi aina kesä tai ainakin siedettävä ilman lämpötila, koskaan ei matkustettaisi, ei olisi uutta vuotta eikä ainakaan raketteja, sen ihmisillä ei olisi mitään sisustusvimmaa eikä ainakaan remonttivimmaa. Aina vallitsisi sama järjestys elämässä ja talossa. Aina olisi hyvää ruokaa ja hana auki juomista varten. Lelut vaihtuisivat uusiin tasaiseen tahtiin ja ihmiset silittäisivät vain silloin kun korvien asennosta näkyy, että nyt sopii silittää eikä syliin ottaisi kukaan, ei koskaan eikä milloinkaan ja eläinlääkärit olisivat kuolleet sukupuutostautiin. Vaan ei! Kuka sitä nyt kissan vaatimattomia toiveita kuuntelee! Viime viikot ovat olleet ihan jotain muuta: tavarain pakkaamista, matkustamista, raapottamista paikasta toiseen, vieraita ihmisiä kolistelemassa Lissun valtakunnassa, jatkuvaa epävarmuutta huomisesta ja siihen päätteeksi uudenvuodenraketit ja joku ihmeen pakollinen ulkoilu, kun ihmisille tulee jokin reippaudenpuuska ja sattuu olemaan vapaata eikä muutakaan tekemistä, kuin viedä kissansa pakkaseen ja viimaan.

Lissu ei todellakaan tänään tykännyt -20-asteen pakkaslukemista. Ihmisensä veivät sen ulos - tuohon ihan lähelle - ja saman tien takaisin sisälle. Tänään vaan ei ollut Lissu ulkoilutuulella. Joku valveutunut sisäkissanomistaja saattaisi kauhistua ajatuksesta, jotta rotukissa viedään pakkaseen, mutta kun Lissu on siellä aina viihtynyt ja Lapissakin uponnut mielellään hankeen lähes -30-asteessa. Onkohan se tulossa vanhaksi - epäilemättä pikku hiljaa!

Ihmiset jatkoivat lenkkeilyä ilman kissaansa ja ottivat valokuvia. Mukana myös yksi kuva eilisestä osittaisesta kuunpimennyksestä.