tiistai 28. heinäkuuta 2009

Ei se pitkään kestänyt...

...nimittäin se rauha ihmisten kotona. Eilen sitten karkailevaa Virt... kissaa etsittiin lähes koko taloyhtiön voimin. Ihminen oli Lissuansa ulkoiluttanut valjaissa ihan normaalisti omalla takapihallaan ja kissansa halutessa sisälle oli ihminen sen sinne toimittanut. Ihmisen pyrkiessä itse sisälle ampaisi Lissu ovenraosta ulos ja valjaineen päivineen juoksi pitkin pihoja ja lähtipä niin pitkälle että eipä ole ennen siellä käynytkään. Ihminen ei pelkää että Lissu jää auton alle - sen verran Lissu pelkää kulkuneuvoja ja siellä päin minne Lissu säntäsi ei ole kuin entistä ratapihaa ja omakotitaloja. Mutta etsipä sitten kissaa sieltä pusikoista ja pensaikoista ja ihmisten pihoilta ja ratapihoilta. Nytkin ihminen aamuasussaan juoksi pitkin ja poikin ja soitteli naapureiden ovikelloja ja pyysi lupaa ottaa heidän pihaltaan kissaansa kiinni. Siinä sitä oli jahdissa talonmiestä ja naapurinsetää ja -tätiä ynnä muuta henkilökuntaa. Vihdoin naapurintäti näki Lissun seikkailevan erään auton alla ja Lissu saatiin kiinni. Melkoista ex-tremeä on kissan juosta löysissä valjaissa pensaikoissa ja hyppiä puihin, mutta Lissuhan vain tunsi olevansa vapaa ja vailla huolia. Ihmisellä niitä huolia oli liiankin kanssa!

Eipä voi ihminen tässä olla mainostamatta Lissun blogiin lisättyä videomateriaalia. Armas lukija ja toinenkin voi käydä videon katsomassa 30.12.2008 päivätyn tekstin Naks' naks ' kohdalta.

2 kommenttia:

  1. Onneksi Lissu löyty! Itekki oon saanu juosta koiraa etsimässä pitkin pitäjiä ja kyllä siinä sydäntä kylmää.

    Sain muuten viikon (ja edellis viikon kun on vasta viikon alku meneillään) parhaat naurut blogin hauskoista kuvista. Kiitos!:D

    VastaaPoista
  2. No niin, naksutinkoulutus siis on tuottanut hedelmää! Mä tuon sitten loman jälkeen sen lupaamani suklaakakun.

    Päivi

    VastaaPoista