tiistai 30. joulukuuta 2008

Naks', naks'

Tuo uusi ääni, joka kuuluu Lissun ihmisten kotona päivittäin...
Lissu on joutunut naksutinkoulutuksen uhriksi. Kissojen naksutinkoulutuksesta sanotaan aihetta käsittelevässä kirjallisuudessa: "naksutinkoulutuksessa kissalle opetetaan kuinka saat sen tulemaan luoksesi kutsusta, leikkimään purematta ja raapimatta (???), sallimaan harjaamisen ja kynsien leikkaamisen (???), tekemään temppuja ja pelaamaan." Paljon luvattu! Loka-marraskuussa ihminen aloitti harjoittelun Lissun kanssa ja nyt ollaan niin pitkällä, että Lissu hyppää esteen yli merkistä ja saa palkinnoksi naksautuksen ja maitonapin. Koska Lissu on Lissu, eikä mikään standarditapaus, ei naksuttimeen totuttelukaan taas mennyt kuten elokuvissa tai opaskirjoissa. Kosketuskeppiä se ei hyväksynyt ollenkaan, vaan pelkäsi sitä ja juoksi pois eikä ensimmäisistä opetuskerroista tullut mitään. Nyt samaa ennen niin vihattua kosketuskeppiä käytetään korkeuden määrääjänä estehypyssä ja homma sujuu kuin tanssi.

Naksutinkoulutus on uutta myös Lissun ihmisille ja niinpä naksutin on aina varmasti väärässä kädessä ja makupala kostuu hiestä toisessa kädessä eikä suostu irtoamaan, kun sen pitäisi sekunnilleen tipahtaa kissan palkinnoksi. Valokuvaaminen ja temppujen ikuistaminenkin on jäänyt, kun koko touhu on niin jännittävää. (Nyt eletään heinäkuuta 2009 ja ihminen löysi kätköistään tallenteen viime tammikuulta, kun Lissun harkat olikin ikuistettu videolle. Kuusi ensimmäistä otosta olisivat voineet olla nimiltään: "ai mää vai?", "jaa miks?", "saako tästä jotain palkkaa?", mutta tämä seitsemäs melkein näyttää siltä kuin hommasta saattaisi vielä tulla jotakin)

video

lauantai 27. joulukuuta 2008

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita!

Ei ollut auton moottori kerennyt kunnolla jäähtyä sitten pohjoisen reissun, kun päätettiin lähteä kohti etelää ja Pohjois-Hämettä.

Lissu on kotoisin eräästä pohjoishämäläisestä 209 000 asukkaan kaupungista samoin kuin ihmisensäkin. Sinne siis! Lissu majoittui sukulaisihmisen luokse, jolla on myös ragdoll. Se on se sama kekä (tää on sitä murretta jota puhutaan siellä 209 000 asukkaan kaupungissa) on Lissun ulkoystävä. Hupaisaa on se, että se ja Lissu ovat olleet toistensa seurassa vain korkeintaan kaksi kolme päivää kerrallaan ja se aika on ollut aina yhtä murinaa ja tappelua. Nyt piti elää samassa taloudessa viikko ja siitä seurasi melkein ystävystyminen. Se toinen ragdoll on Lissua puoli vuotta nuorempi ja puolet isompi, mutta se ei haitannut ja jatkuva kisa oli menossa kumpi hallitsee Lissun isoa boxia. Karvat pöllysivät ja lentelivät tuppoina ihmisten imuroitavina, kun tytöt ottivat kisaa boxin kuningattaruudesta. Joka kerta siinä kävi niin, että se toinen ragdoll meni Lissun boxiin ja Lissu raivona perässä. Kohta Lissu pakeni sieltä ulos ja se toinen jäi leuat jauhaen Lissun karvoja majoittumaan valloittamaansa boxiin. Tasan ei käy onnenlahjat eikä joka päivä voi voittaa.

sunnuntai 14. joulukuuta 2008

Reissukissa kaamoksessa

Lissun ihmiset päättivät pitää hengähdystauon ja suuntasivat autonsa keulan kohti Yllästä. Lissun täytyisi päästä mukaan. Mikäs se sellainen lomamatka on, että osa porukasta jää kotiin? Tarjolla on hyviä majoitusmahdollisuuksia lemmikin kanssa matkustavalle. Mutta kuinka sujuisi puoli vuorokautta kestävä automatka määränpäähän? Nyt ihminen toteaa, että hyvin. No problem, kuten sanoisivat ne, jotka äidinkielenään puhuvat englantilaisten kieltä. Matkaan lähdettiin aamuyöstä eikä Lissu tajunnut syödä ei juoda eikä kiiruhtaa vessaansa. Ihmiset ottivat kissansa vessan tila-autoonsa ja järjestivät Lissulle pääsyn sisätilan kautta takaosaan jos vessahätä sattuisi yllättämään jonkin tauon aikana. Lissun boxi on sen verran kookas, että yksi keskikokoinen ragdoll matkustaa siellä pitemmänkin matkan. Kun ihmiset pitivät ruokataukoa oli Lissu autossa irti. Sille oli varattu ruokaa ja edellä mainittu vessamahdollisuus. Niitä Lissu ei käyttänyt hyväkseen vaan panttasi perille asti.

Lomanviettopaikka Ylläksellä oli rauhallinen eikä monessakaan naapurimökissä asunut ketään. Lissu pääsi ulos milloin tahtoi (pakkasen suomissa rajoissa. Ylläksellä oli puoli viikkoa pakkasta - 26 astetta) ja kulkipa se lenkilläkin mukana.

Ihmistensä ollessa rakkaan lajinsa harrastehiihdon parissa - tuon lajin, jossa lasketaan mäkeä tavallisesti alppihiihtovälinein lajia varten kunnostetuilla ja hiihtohissein varustetuilla rinteillä - vietti Lissu päivänsä mökissä nukkuen. Se oli kuin kotonaan ja koko reissu sujui Lissun kanssa kuin vettä vaan.

torstai 27. marraskuuta 2008

Tapetinvalintaa

Lissulla on sellainen kummallinen tapa ollut pennusta lähtien, että saadakseen ihmistensä huomion se hyppää ovenkarmiin. Ikävä tapa kieltämättä. Siinä samalla kärsii seinillä olevat tapetit. Nyt on tullut aika maalata seinät (maalilla on helpompi peittää mahdollisesti ilmaantuvia kynnenjälkiä) ja tapetoida vain sellainen osa seinää, johon Lissu ei sinkoile. Tapetin valinta on vaativa homma eikä siihen pidä hätäisesti ryhtyä. Yhteistuumin Lissun kanssa ihminen eräänä iltana selaili tapettikirjoja. Lissu mielistyi kasviaiheeseen, mutta ihmiset jyräsivät tahtonsa läpi ja eteiseen tuleekin raitatapettia. Maalin valinta olikin edellistä haastavampaa, sillä sitä mukaa kun ihminen sai maalimallit nojalleen tapettikirjan viereen, Lissu nappasi niitä suuhunsa ja kuljetti ympäri huushollia.

maanantai 24. marraskuuta 2008

Tänään...

...on kulunut tasan vuosi, kun nämä siihen asti kissattomat ihmiset hakivat Lissun Jyväskylästä. Lissu oli silloin 7 kk vanha ja paljon pennumman näköinen kuin tänään. Lumi oli maassa kuten nytkin. Lissun siihenastinen ihminen puki sille vähän jo pieneksi käyneet valjaat ylle ja hyvästelyjen jälkeen kaikkien kissatavaroiden ja Lissun kanssa lähdettiin taittamaan matkaa Lissun uuteen kotiin. Jyväskylästä ostettiin Lissulle heti boxi - liian pieni - ja siihen se raukka sullottiin. Ei kai sillä ollut mitään peittoakaan pehmikkeenä vai olisikohan ollut jokin villapusero. Surkea nau'unta särki ihmisten sydämet, niinpä Lissu sai matkustaa sylissä. Myöhemmin on tullut selväksi, ettei Lissu ole mikään sylikissa. Nyt se alistui kohtaloonsa. Uudessa kodissa Lissun uudet ihmiset koettivat riisua Lissulta valjaat. Ne olivat kuitenkin niin käypäset, että riisuminen oli hankalaa tai siis mahdotonta, eikä niitä saatukaan pois ensimmäisenä iltana. Lissu pakeni makuuhuoneen viimeisimpään nurkkaan valjainensa päivinensä ja tuli sieltä pois vasta seuraavana päivänä. Viereinen kuva onkin otettu vuosi sitten huomenna, kun Lissulta uskallettiin vihdoin riisua valjaat. Silloin ei vielä tiedetty eikä osattu arvata, että kaikenlaista puunaamista ja puleeraamista Lissu vastustaa henkeen ja vereen ja ainakin vereen, sillä sitä juuri vuotaa ihmisestä aika usein - kiitos Lissun temperamentin.

sunnuntai 9. marraskuuta 2008

Lissulla on pötköttämisen lahja

Lissulla, kuten ihmisillään, on pötköttämisen lahja. Ihmisiä saattaa tässä talossa silloin tällöin ramaista ja jos he yhdessä tai erikseen pitävät hetken sänkyä selässään, on myös Lissu siellä juonessa mukana. Saattaa olla leikki kiihkeimmillään menossa, mutta jos joku vain on pitkällään, niin ei kun Lissu jalkopäähän pötkölleen.

Kävipä eräänä myöhäisiltana seuraavanlaisesti: toinen ihminen oli jo nukkumassa, toinen oli telkkaria katsomassa. Lissu oli tietenkin sen kanssa joka oli nukkumassa. Se pomppasi sängystä ja meni sen luo kuka katsoi telkkaria ja sanoi tuon tutun nau nau. Telkkaria katsova ihminen nousi kuuliaisesti ja ajatteli, että Lissu haluaa syömään tai juomaan. Mitä vielä! Lissu johdatti sen äsken telkkaria katsoneen ihmisensä makuuhuoneeseen, hyppäsi sängyn päälle vaativana ja kun ihminen ymmärsi oikaista ruotonsa Lissu laittoi makuulleen. Sen joukko oli kasassa (ei nää ihmiset kirjaimellisesti olleet missään kasassa vaan ihan säädyllisesti kumpikin omalla patjanpuoliskollaan) ja se saattoi itsekin rentoutua ja alkaa nukkumaan.

lauantai 25. lokakuuta 2008

Lissu-possu puussa

Lissu on kohta ollut ihmisillään yhden vuoden. Marraskuussa se täyttyy. Viime talvena Lissua ulkoilutettiin valjaissa talvisessa luonnossa kaukana autojen ja ihmisten äänistä metsän hiljaisuudessa. Uskallettiinpa se päästää irtikin yhden kerran. Mennyt kesä opetti, että Lissun voi huoletta laskea irti maastoon kuin maastoon. Ei enää valjaita!

Kuitenkaan Lissu ei ole juoksennellut irtonaisena aivan kotinsa lähimaastossa. Ihminen pelkää eniten, että irrallaan oleva koira saattaisi ajaa kissan kiinni ja saada sen paniikkiin. Lissu ihmisineen asuu pienessä kaupungissa aivan sen keskustan tuntumassa. Lissu kaipaa ulos ja juoksemaan vallattomana. Sen kuljettaminen boxissaan auton kyydissä vain ulkoilemaan rauhalliseen metsäympäristöön on joskus hankalaa ja niinpä menee aikoja Lissun pääsemättä ulos. Ihmiset rohkaisivat mielensä ja kantoivat Lissun lähiluontoon ja heti irti päästyään Lissu pinkaisi puuhun ja toiseenkin ja oli silminnähden onnellinen. Ihmisiään se seuraa kuin se kuuluisa merissä elävä solakkaruumiinen petokala suurehkoa merivesialusta, joten ulkoilussa autoteiden läheisyydessä ei ollut mitään ongelmaa. Lissun kiinni ottamisessa ja kotiin kantamisessa sen sijaan oli!

keskiviikko 15. lokakuuta 2008

Liiallisuuksiin menevää kohteliaisuutta

Lissun ihminen kasvatettiin lapsena odottamaan kunnes sai luvan ottaa pöydästä. Omin luvin ei saanut ottaa mitään - siis ainakaan kylässä. Tämä lapsuusmuisto tuli mieleen, kun ihminen seuraa Lissun kohteliasta käytöstä - liiankin kohteliasta. Lissu kun syö vain kuivaruokaa, niin sen ihmiset pitävät sitä jatkuvasti kissansa saatavilla. Lissulla olisi siis kupissaan mistä tankata jos nälkä sattuisi yllättämään. Vaan ei. Lissupa tarvitsee luvan syömiseen! Ei siinä mitään ongelmaa ole säälliseen päiväsaikaan, vaan entäpä kun Lissulle tulee nälkä keskellä yötä!!! Etenkin metsälenkkien jälkeinen yö on hankala. Lissu alkaa kurisemaan ja naukumaan hiljaa keskellä yötä ja koska ihminen tietää, että kissa ei siitä komentamalla hiljene, niin on helpompi nousta ja mennä kissansa kaveriksi syömään (tai siis vain seuraksi - ihminen ei syö mitään yöllä). Sama koskee juomista - siihen Lissu oikeasti tarvitsee ihmisen apua, koska Lissuhan juo vain juoksevaa vettä hanasta (Lissun ihmisillä ei ole modernia hanaa, joka käynnistyy automaattisesti käsin koskematta liiketunnistimen ohjaamana). Onneksi tuo yöllinen syöminen ja sitä seuraava juominen hoidetaan yhdellä naukumisella ja herätyksellä. Toisaalta ei Lissu joka yö herätä syömään. Päinvastoin se on kiltti kisu ja nukkuu yleensä yönsä.

tiistai 30. syyskuuta 2008

Vain mielikuvitus rajana...

Niin se on. Ihminen ei voi kuin ihmetellä ja nauraa, kun Lissu keksii uusia tapoja leikkiä. Ragdollien tapaan Lissu alkaa olla jo iso tyttö - siis kooltaan. Silti kaikki paikat, mihin itsensä ja ruhonsa saa ahdettua, ovat mielenkiintoisia ja haastavia leikkipaikkoja. Niin myös kenkähylly. Kokonsa puolesta Lissu ei enää mahtuisi tuollaiseen kenkien säilytykseen tarkoitettuun, suorakulmaiseen säiliöön, joka koostuu pystysuorista ja vaakasuorista levyistä, mutta sinne on ahtauduttava ja pallokin mukaan otettava ja sitä sitten metsästetään milloin minkäkin käpälän alta ja kylkimakkaran välistä. Kun pallo putoaa lattialle on ihmisen se otettava kiinni ja viskattava kissan kaveriksi kenkähyllyn lokeroihin ja niin kissa saa taas kisailla pallon kanssa. Kissakirjat korostavat leikin olevan kissan ja omistajan välistä kommunikointia ja suhteen vahvistamista. Mikään muu ei ihmisen mielestä vahvistu kuin jalkalihakset ja hermot.

keskiviikko 17. syyskuuta 2008

Lissu sopii sisustukseen

Lissun ihminenhän ei ole päässyt valitsemaan pentunsa väritystä eikä kuviointia, koska Lissu tuli ihmisilleen kuin vahingossa. (Ragdoll on naamiokissa = kissan vartalo on vaalea ja naama, korvat, tassut ja häntä ovat vartaloa tummemmat. Kaikkiaan kuviointeja on kolme: colourpoint = ei valkoista, mitted = valkoiset tassut, bicolour = valkoista myös naamassa).
Lissu on ruskeanaamio mitted - virallisesti merkitään RAG n 04. Jos joskus käy tuuri, niin tässä tapauksessa ainakin. Lissu on väritykseltään juuri ihmistensä toive. Täällä tykätään kovasti ruskean eri sävyistä ja oikeastaan mikä tahansa väri passaa ruskean kanssa. Niin myös turkoosi, jota vasten Lissu näyttää upealta.

keskiviikko 10. syyskuuta 2008

Lissu on o.k.




Eli osallistuva kissa. Lissun tultua taloon loppui ihmiseltä yksityisyys. Kun ihminen pyörittää rättiä eli luuttua kotonaan siinä toivossa, että pöly, eli hienoista kiinteistä hiukkasista koostuva aine, joka leijuu ilmavirtojen mukana ja laskeutuu hitaasti alas, olisi tipo tiessään, tulee Lissu metsästäen rättiä ja taas on karvaa ja pölyä joka paikassa. Ihmisellä on myös sellainen hieno ruskea strutsinsulkainen pölyhuiska, joka on hyvin kätevä, koska siinä on pölyä sitovaa, linnun siipisulissa olevaa luonnollista rasvaa vielä jäljellä. No, se tuoksuu Lissun nenään joltain eläimeltä (Lissu ei ymmärrä mitään linnuista) ja Lissu tulee vähintään villiksi, kun ihminen huiskii strutsin sulillaan ympäriinsä.
Lissun mielestä sen kuuluu olla mukana myös kaikissa ihmisen kaunistautumisyrityksissä. Paitsi Lissu ei tykkää puuterin hajusta eikä siitä kun sitä leijailee ilmassa. Se vihaa myös kosteusvoiteita ja deodorantteja, mutta urhoollisesti silmät sirrillään se seuraa mukana, vaikka tietyssä vaiheessa säännönmukaisesti kaunistautumisyritys katkeaa Lissun nau-nauhun ja välillä on käytävä syömässä.

sunnuntai 7. syyskuuta 2008

Nyt on Lissu irti ja Lissu merrassa!

Niin on päätöntä menoa Lissun kotona. Lissu on asunut kohta kuukauden pahvilaatikossa. Tai se mitään ole asunut - leikkinyt ja riehunut se siellä on. Kyllä se siellä nukkuukin ja viettää aikaansa. Lissun ihmisille tuli tarve ostaa jokin sellainen laite, joka oli pakattu suureen, kiiltäväpintaiseen ja kestävään pahvilaatikkoon. Entinen hylättiin jo pahvinkeräykseen, mutta tämä laatikko on toistaiseksi jäänyt eteiseen. Ihminen luki eräästä kissakirjasta seuraavan lauseen: "hanki kissallesi pahvilaatikko, niin sillä on hauskaa kaksi päivää". Meillä tämä hauska lasketaan viikoissa. Pahvilaatikon sivuilla on kantamista helpottavat soikeat reiät ja niistä Lissu vaatii ihmisiään pujottamaan kaikenlaisia leluja laatikkoonsa ja Lissu aivan raivopäisenä niitä metsästää. Laatikko liikkuu Lissun spurttien voimasta niin, että lopulta törmää johonkin esteeseen kuten seinään. Suuri pahvilaatikko eteisessä on melko hallitseva sisustuselementti. Kyllä se siitä sitten siirretään syrjään jos ovikello sattuisi soimaan...

keskiviikko 3. syyskuuta 2008

Ei tule Lissusta äitiä!

Ei tule, ei. Lissun ihmiset päättivät leikkauttaa kissansa ja pennut jäävät nyt syntymättä. Samalla jää kokematta kaikki tohina, joka pentueen syntymästä seuraisi. Jää kokematta pienten rääpäleiden silmien avautuminen ja emon (siis Lissun) hellä huolenpito palleroistaan. Jää kokematta poikasten pentulaatikosta karkaaminen ja joka paikkaan kiipeäminen. Jää kokematta riehakas ralli, kun niin leikkisä äiti kaasuttaa pennut perässään ympäri asuntoa. Jää kokematta ylpeän äidin joukkueensa lavuaariin opettaminen.
Paljon jää siis kokematta ja ehkä hyvä niin.

Kissanpennut ovat kuitenkin suloisia otuksia ja sellainen on ollut myös Lissu, joka kuvassa on 12 viikkoa vanha elämää vasta opetteleva tyttönen.
(kuvan on ottanut Lissun kasvattaja)

keskiviikko 20. elokuuta 2008

18.8. se sitten tapahtui!

Lissu tuli ensimmäistä kertaa itse ihmisen syliin!!! Kyllä Lissu silittelystä tykkää, mutta se hoidetaan ihan omalla tavallansa. Lissu tulee ihmisen luo ja sanoo nau ja ihminen tietää, että sillä on asiaa ja lähtee seuraamaan kissaansa, joka pari askelta otettuaan heittäytyy kyljelleen lattialle sen merkiksi, että ala silittää. Ihminen sen siitä sitten nostaa syliinsä ja ragdollmaiseen tapaan Lissu on aivan kuollut ja veltto ja silmät pyörii päässä. Siinä sitten silitellään kunnes hellyyskohtaus päättyy nk. hyväilyaggressioon, joka Lissulla onkin perin voimallinen. Ihmisen käsissä olevat hampaan- ja kynnenjäljet ovat todisteena siitä. Nyt kuitenkin edellä mainittuna päivänä Lissu tuli itse ihmisen syliin eikä tapahtumasta saatu edes valokuvaa, koska kumpikaan ihmisistä ei uskaltanut edes hengittää - niin oli voimakas kokemus.

maanantai 11. elokuuta 2008

Lissun halvat(ut) huvit

Niin, tai onko halpaa hupia, jos kissa leikkii pahvilaatikolla, jonka kissallensa leikkivälineeksi saadakseen Lissun ihmisen on täytynyt tilata kasa tavaraa? Jos ihminen tilaa vain t-paidan, se toimitetaan muovipussissa... Lissu nauttii joka tapauksessa. Pahvilaatikkoon se on kuljettanut heti lempileluista ykkösen - kumilenkin.

sunnuntai 10. elokuuta 2008

Lissu rakastaa metsää

Lissu on saanut kokea vapauden hurmaa ja huumaa päästyään jo monesti metsään tänä kesänä. Lissu pääsee vapaaksi valjaiden kahleista ja ulkoilu saa aivan uuden ulottuvuuden. Nyt lähdettiin porukassa keräämään kanttarelleja. Niistä ei näkynyt jälkeäkään, mutta onneksi ihminen oli ottanut kameran mukaansa ja Lissua oli hyvä kuvata sen yrittäessä selvittää reittiään läpi tiheän aluskasvillisuuden.

Olihan tässä ihmisellä myös taka-ajatus: Lissu väsyy juostuaan luonnossa ja nukkuu loppuillan ja näin ihmisen ei tarvite leikittää sitä, vaan voi keskittyä muihin asioihin (olympialaisten katseluun???)

lauantai 2. elokuuta 2008

Lissulla on ulkoystävä

Lissu ei pidä muista kissoista - se nähtiin jo näyttelyissä. Lissu murisee taukoamatta jouduttuaan jonkun kissan kanssa samaan sisätilaan. Se sähisee ja sylkee ja kohtelee toista lajitoveriaan kovin epäystävällisesti. Lissun ihmisten suvussa on toinenkin ragdoll. Se on Lissua puolet nuorempi mutta puolet isompi tyttö. Nämä kaksi ovat kohdanneet toisensa jo monesti ja aina se on yhtä murinaa ja kyräilyä ja sähinää ja syömättömyyttä ja juomattomuutta ja nukkumattomuutta.

Tänä kesänä nuo kaksi kohtasivat toisensa uudenlaisissa merkeissä. Ne yöpyivät ja majailivat ihmistensä kanssa samassa mökissä maalla. Siellä pääsi vapaasti ulos aamuin illoin. Yhtäkkiä olikin mukavaa, kun oli kaveri, jonka kanssa juosta ja leikkiä ja kisailla. Kissat opettivat toisilleen hyödyllisiä taitoja. Lissu ei ole lyhyen elämänsä aikana koskaan noussut puuhun. Ulkokaveri opetti sen taidon. Ensin Lissu ei uskaltanut seurata kaveriaan puuhun vaan puri tätä hännästä kun tämä keikkui rehvakkaana koivun kyljessä. Kohta Lissu rohkaisi mielensä ja kiipesi ketterästi monen metrin korkeuteen ja koki varmasti elämässään onnistumisen iloa. Maalla oli mukavaa myös pyydystää sisiliskoja ja jahdata rantakäärmettä.

Kun oli aika kissojen tulla sisälle mikään ei ollut muuttunut. Lissu alkoi murisemisen ja sähisemisen heti ja linnoittautui omaan soppeensa nukkumaan jättäen kaverinsa ihmettelemään. Lissun ihmisten suuri toive onkin se, että Lissulla vielä kerran olisi myös sisäystävä.

tiistai 22. heinäkuuta 2008

Lissu suistaa lemmikkien leluvalmistajat konkurssiin

Hassuin (lue hölmöin) lelu, jonka ihminen on Lissulle ostanut, on oven yläreunaan puristimella kiinnitettävä joustavan narun päässä vikisevä tekohiiri. Lissu sillä ei ole montaakaan kertaa leikkinyt, mutta ihminen siihen törmää useinkin ja joutuu kärsimään hiiren aiheuttamasta äänestä. Ja maksoihan se jokusen euron. Lemmikkien tarvikeliikkeistä on hankittu erinäisiäkin palloja ja "hiiriä" ja viuhkoja ja viipperiä niiden sen enempää Lissua kiinnostamatta.

Lissun ihminen löysi erään kerran jonkun hylkäämän hiuslenkin, poimi sen talteen ja toi Lissulle kokeeksi. Siitä on tullut lelu nro 1. Sitä kuuluu ihmisen hangata jalkapohjansa alla ja liu'uttaa pitkin lattiaa ja Lissu juoksee hulluna perässä. Lissu menee liukuvaa hiuslenkkiä vastaan ja on kuin mikäkin Vesa Toskala  kaapaten sen vauhdista. Tätä leikkiä on ehdottomasti mentävä aamulla heti juomisen ja syömisen jälkeen. Tämä on se lelu, joka löytyy lähes joka aamu ihmisten sängystä Lissun leikittyä sillä 04.00 - 05.00 välisenä aikana itsekseen ensin eteisen lattialla ja sitten tuoden sen sänkyyn.

Toinen suosikki on ryppyyn mytistetty kauppakuitti, joka heitetään Lissulle joka sitten "kiekkoilee" etukäpälillään kuittimyttyä pitkin lattioita.

Kolmas ehdoton leikkisuosikki on kuurupiilo. Siihen ei tarvita edes mitään rekvisiittaa. Riittää että miespuolinen ihminen menee piiloon ja Lissu etsii. Lissu osaa jäädä paikoilleen kun ihminen etsii uuden piilon ja voi taas sitä löytämisen riemua.

sunnuntai 13. heinäkuuta 2008

Kaikki kissat syövät kalaa ja latkivat kermaa!



Tai sitten eivät ihan kaikki. Lissu nimittäin ei ole maistanutkaan kalaa - haistanut se on ja todennut, että ei kiitos. Huomattuaan, että Lissu syö vain kuivaruokaa, Lissun ihminen alkoi miettiä keinoja saada kissansa syömään kosteaakin ruokaa. Sellaista keinoa hän ei ole vielä keksinyt. Lissu ei syö keitettyä ahventa eikä seitä. Ei raakana kumpaakaan, eikä muikkuja. Ei lohta. Selvä, tämä kissa ei siis syö kalaa. No, katkarapuja kissa ei voi vastustaa. Jaa-ha, sitten Lissu ei ole kissa - se nimittäin vastustaa niitä. Tai ei se mitään vastusta, mitä nyt vaan täysin välinpitämättömästi jättää mokomat kymmenjalkaisten rapueläinten osalahkoon kuuluvat äyriäiset omaan arvoonsa. Jos kala ei kelpaa, niin entä liha? Leikkeleet? Raaka sydän? Maksa? Jauheliha? Ei! No, entäs jos jauhelihan paistaisi kuivalla pannulla ja kuivattaisi uunissa ikään kuin kuivaruoan näköiseksi ja tuntuiseksi? Ei!

Mutta kissathan juovat kermaa! Ne eivät voi yksinkertaisesti ohittaa kermalautasta. Lissu voi. Lissu voi myös ohittaa lautasen jolla on raejuustoa, kermaviiliä, maustamatonta jugurttia tai maitoa. Ihan noin vaan. Ei lipaisuakaan! Mutta yllätys: Lissu on kerran nuolaissut ihmisen tarjoamasta lusikasta kinuskijäätelöä. Yksi lipaisu ja se siitä eikä enää koskaan sen jälkeen ole moista vahinkoa päässyt tapahtumaan.

Ihminen pääsee tässä tapauksessa helpolla: muistaa vain ostaa kuivaruokaa ja pitää huolen, että pussiin ei ole pakattu tonnikalalta tai ravuilta maistuvaa evästä. Lissu syö vain kanaa ja riisiä sisältävää kuivaruokaa ja saattaapa joskus innostua kalkkunanmakuisestakin.

keskiviikko 18. kesäkuuta 2008

7 kk sopuisaa yhteiseloa

Lissun ja sen ihmisten yhteiseloa on kulunut nyt 7 kk. Lissu oli n. 7 kk:n ikäinen kun tutustuttiin. Sillä oli ollut jo yksi koti pentukodista lähtönsä jälkeen. Lissu on saanut siellä hyvän peruskasvatuksen, siksi sen ja ihmisen yhteiselo on melko mutkatonta. Aikaisemmassa kodissaan Lissu ei päässyt makuuhuoneeseen yöllä. Nämä ihmiset päästävät Lissunsa kyllä makuuhuoneeseen ja sänkyynkin mutta hyvin kasvatettuna kissana Lissu jää nukkumaan jalkopäähän eikä koskaan tule pääpuoleen. No, ehkä kuitenkin silloin kun on ihmisen herättämisen aika. Se käy nuuhkimassa tai vähän pukkaamassa naamaan mutta juoksee jo kovaa vauhtia kohti lavuaaria juomaan pääsyn toivossa. Toinen herättämiskeino on tuoda leluja yksi kerrallaan vuoteeseen ja herätellä toiveita ihmisen huomion saamisesta.

maanantai 9. kesäkuuta 2008

Voiko kissaa verrata pikkulapseen?



Jos voi, niin Lissu on kuin pikkupojat. Ihminen on antanut itselleen ymmärtää, että pikkupojat eivät mahda mitään sisäsyntyiselle ominaisuudelleen, että kaikenlaiset koneet ja niiden äänet kiinnostavat poikkeuksetta. Lissukaan ei tee poikkeusta - paitsi, että se on tyttö ja kissa! Ulkona ollessaan Lissu seuraa mopojen ja mönkijöitten pärinää katseellaan vielä pitkään sen jälkeen, kun ne ovat hävinneet näkyvistä ja melkein kuuluvista. Sisällä ollessaan Lissu juoksee ikkunaan heti, kun kuulee talonmiehen lähestyvän ulkona ruohonleikkurin kanssa. Tai jos Lissun ihmiset huoltavat pyöriään tai suksiaan, pitää Lissun olla vieressä ihmettelemässä ja mielellään osallistumassa. Lissu pitää erityisesti Ikean koottavista huonekaluista - mitä enemmän pauketta huushollissa ja irto-osia lattialla sitä enemmän Lissu osallistuu ja näyttää nauttivan. Mutta Lissu ei voi sietää mattojen tamppauksen ääntä. Eikä ilotulitteiden paukuttelua. Liekö äänissä jotakin samankaltaisuutta???

maanantai 2. kesäkuuta 2008

Aamutoimet



Kuten meillä ihmisillä niin myös Lissu-kissalla on omat erityiset aamutoimensa. Kun ihminen tässä perheessä herää herää myös Lissu ja vaatii ensimmäiseksi juomaan kylpyhuoneen lavuaariin. Komentelusta ja äänenvoimakkuudesta voisi päätellä kissan kärsivän vähintään vakavasta nestehukasta. Juomisen jälkeen mennään peräkanaa syömään - Lissu pitää siitä, että ihminen on ruokakupin välittömässä läheisyydessä vähän niin kuin syöntiseurana. Sitten seuraa leikkiin kutsu. Se on yleensä niin selväsanaista, että uneliaampikin ihmislajin edustaja tietää alkaa etsiä Lissun lempileluja lähettyville. Kun Lissu on aikansa aamulla juossut ja metsästänyt, milloin kumilenkkiä milloin vessapaperirullan hylsystä repäistyä pahvisuikaletta, se säntääkin kesken kiihkeimmän leikin suoraa päätä vessaansa.

lauantai 31. toukokuuta 2008

Kiiman jälkeen



On tullut kesä ja Lissun kiima on tältä erää loppunut. Lissu on päässyt ulos - välillä valjaissa ja välillä ilman. Ilman valjaita Lissu tuli rohkeaksi ja alitti aidan ja pyrki syömään naapurin rouvan lemmikit (kukat) ja karkailemaan liian pitkälle toisten naapurintätien ja -setien takapihoille. Valjaissa Lissu tuntee itsensä vangituksi eikä suostu paljon liikkumaan omaa pihaa kauemmaksi. Tänään Lissu on maannut muurahaiskeossa ja tuoreessa mullassa - tahallaaanko? Sitä en voi uskoa! Kimalaisten ja kärpästen perässä on ainakin ollut kiva kisailla.

lauantai 24. toukokuuta 2008

Kiima!

Lissulla on kiima! Lissu laulelee sellaisiin vuorokaudenaikoihin, että ihminen ei juuri välittäisi kuunnella kenenkään laulua saati kissan. Kello voi olla neljä aamuyöstä ja Lissulla riittää aarioita. Kello voi olla vaikka mitä ja Lissua vaan laulattaa. Välillä ääni on kuin pulun, välillä kuin sirkkelin. Miksi se muuten aamuyön tunteina on juuri se sirkkelin ääni? Kiimaa kestää n. 7 - 9 päivää ja ihminen voi sanoa, että se on juuri 7 - 9 päivää liikaa...

Ihminen luuli, että kollin luokse mennään, kun seuraava kiima alkaa. Tämä parhaillaan jylläävä kiima alkoi heti näyttelyä seuraavana päivänä, joten vielä ei ole edes sopivaa sulhasta tiedossa. Mutta sitten seuraavan kiiman (n. 2 kk:n päästä) ilmettyä olisi tarkoitus kokeilla pennutusta.

keskiviikko 21. toukokuuta 2008

Näyttelytuloksia


Näyttely Tampereella sujui yli odotusten - Lissu sai molempina päivinä sertin ja koska aikaisemmin oli jo yksi, tiesi se Champion-arvoa. Molempina päivinä Lissu olisi päässyt tuomaripaneeliin, mutta tuomarien arvio oli : "liian temperamenttinen", "ei niin onnellinen tänään" ja "vähän epäystävällinen ja ujo". Näyttelyiden suhteen tavoitteet on nyt saavutettu ja pennutus voi alkaa. Seuraava juoksu tietää kollin luokse menoa...

keskiviikko 14. toukokuuta 2008

Lissun näyttelyyn valmistautuminen


Lissu osallistuu Tampereella pidettävään kissanäyttelyyn 17.-18.5. ja tänä iltana on ohjelmistossa Lissun peseminen näyttelykuosiin. Edellisestä pesusta onkin sen verran aikaa, että jo on korkea aika näyttää turkille vettä ja shampoota - kissan shampoota. Kauhulla ihminen odottaa iltaa ja pesusessiota - että voi yksi kissa pystyä laittamaan kampoihin kahdelle aikuiselle ihmiselle. Ongelma on se mitä ihminen laittaa päälleen, kun pesee kissaansa - jotakin joka saa kastua, mutta kestää kissan terävät kynnet ja takiaismaisen tarrautumisen.

keskiviikko 7. toukokuuta 2008

Ragdolleista


Ragdollit ovat hyvin seurallisia kissoja. Niistä onkin sanottu"Ragdoll on kissa, joka hurmaa omaa lemmikkiä etsivän yleensä sinisillä silmillään ja pehmeällä ulkomuodollaan. Kuitenkin, kun rotuun tutustuu paremmin, huomaa, että ragdolleille tyypillisintä on niiden luonne. Ragdollit ovat rauhallisia, seurallisia ja syvästi ihmiseen kiintyviä.
Ragdoll on melkein koko rotukissoja harrastavassa maailmassa nopeimmin suosiotaan kasvattava rotu. Suosion syytä ei tarvitse kauaa ihmetellä, kun on kerran saanut tutustua tämän viehättävän kissarodun edustajaan."

tiistai 6. toukokuuta 2008

Lissu


Lissu on vuoden vanha ragdoll-tyttö, joka tykkää tehdä kaikkea sitä mitä sen ihmisetkin tekevät. Lissu on osallistuva kissa. Kun ihminen lähtee metsään, pääsee Lissu tietenkin mukaan. Lissu halveksii valjaita ja haluaisi juosta vapaana metsästäen perhosia ja kärpäsiä.

Lissun harrastuksia

Lissun lempipuuhaa on lavuaarissa juominen ja oleilu ja veden kanssa lotrailu. Pesemistä Lissu vihaa ja siitä tulee kauhea taistelu - sitä ei kuvan perusteella voisi heti uskoa. Lissu harrasaa myös aktiivista viestintää. Se juttelee ja jopa komentaa. Se käy hakemassa ihmisen kanssaan juoman tai syömään tai leikkimään. Ihmisellä on tasan kaksi vaihtoehtoa: totella tai katua ja totella. Lissulla on tarkasti tiedossaan mistä sen toiminnasta ihminen ei pidä ja sitä se sitten menee tekemään jos sen viestiä ei noteerata!